17.9.2017

Tarhakeijunkukka sopii hautakukaksi

 Tarhakeijunkukka
Jos haluaa omaisensa hautamuistomerkille rauhallisen vaikutelman, niin kannattaa  valita hautakukaksi jonkun monivuotisen perennan ja mieluimmin ilman värikästä kukintaa.
Valitsin tarhakeijunkukat houdoille,  niiden lehtien kauneuden vuoksi. Leikkaan kesän aikan kukkavanat pois, niin lehdistö pysyy kauniinpana. 

Kasvivalintani on osoittanutunut onnistuneeksi  jo niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Näitä ei tarvitse kastella ja lehdistö säilyy hyvä kuntoisena koko vuoden. Tosin riippuu hiukan talven lumitilanteesta ja omaisten kynttilöiden sijoittelusta miten lehdet säilyvät talven yli. Kuitenkin uudet lehdet nousevat jo  aikaisin keväällä, vioittuneiden tilalle.  Keväällä ei tarvitse istutella hallankestäviä kukkia eikä myöskään syksyisin hauta kaipaa kanervia eikä havuja. Keijunkukat ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina ja hauta on hoidetun näköinen.


Seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla on  kauniit begoniat, kaikilla saman väriset ja samat lajikkeet. Näitä ei voi istuttaa keväällä ennen ilmojen lämpiämista, eli vasta kesäkuun alussa ja ensimmäinen yöhalla vie kauniit kukat, kerralla kokonaan.  Tällöin keväisin ja syksyisin pitää istutella kylmänkestäviä kukkia jotta haudat ovat hoidetun näköisiä.

Ei ole lainkaa helppoa valita haudoille  kukkia jotka kestävät säiden vaihtelut ja pysyvät hyvässä kunnossa koko kesän. Usein kuulen tuttavieni tuskailuja kun täytyy käydä istuttamassa jo neljännet kukat , yhden kesän aikana, huh, huh mitä tuhlausta ja aivan turhaa touhua kun tämänkin asian voisi hoitaa käyttämällä edes hiukan maalaisjärkeä.

Yleisemmin hautoja hoitavat ikäihmiset, joiden vointikin saattaa aiheuttaa omat rajoituksensa, eikä aina jaksa kulkea kilometri kaupalla, niitä kukkia kastelemaan. Helppoa olisi antaa omaisten haudat seurakunnan hoitoon mutta on se ikään kuin velvollisuus hoitaa ne itse, niin kauan kun vointi antaa siihen mahdollisuuden.

Tänään vein haudoille lyhdyt, on aika sytytellä kynttilöitä omaisten haudoille, muulloinkin kun vain pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Kävelin hautausmaan käytävillä,  muistellen edesmenneitä omaisiani ja ystäviäni, se rauhoittaa ja samalla muistuttaa elämämme rajallisuudesta. 



Ei kommentteja: