25.11.2017

Valopuun "istutus"

 Lisävaloa syyspimeälle pihalle ....
Valopuun loistoa....

 vanha himmeli laskeutui ullakolta keittiön ikkunalle....


Kyntteliköt ikkunoille....

Tästä se joulunaika alkaa, kun havuköynnöstä sidotaan ja ulko-/jouluvalot asennellaan entisille paikoilleen. Tänäkin vuonna rappukaiteelle valmistettiin kuusenoksista köynnös ja viriteltiin valojohdot paikoilleen.  Onhan ne ihan mukavan näköiset, vaikka en aikonutkaan laittaa minkäänlaista lisävaloa pihalle, enkä sisällekään. Olenhan "kyllästetty" aikoinaan työelämässä niin vahvasti kaikella jouluun liittyvällä hössötyksellä ja kiireellä, etten oikein osaa vieläkään innostua joulusta. "Joulutressi" on varmaan vieläkin takaraivossa.

Kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen yritän päästä tänäkin jouluna tunnelmaan mukaan.

19.11.2017

Kuunsirpin Pirate Prince "Vili" 21.6.2006-9.11.2017

 Vilin viimeinen kesä 
 Tarkka vahtikoira.....
 Kukahan sieltä tuleekaan ? 
 Vilin viimeinen viikko :( 
 tiputuksessa klinikalla...
Vili lopetti syömisen aivan yllättäen, joi kuitenkin normaalisti ja lähti aina iloisena lenkille. Lyhensin normaalin aamulenkin pituutta, koska huomasin Vilin hidastavan kulkuaan ja varmuuden vuoksi koska ei ollut saanut syötyä mitään, niin oletin voimien hiipuvan energian puutteesta.

Kutsuimme eläinlääkärin kotiin, ettei 11-vuotiaan papparan tarvinnut reissata ja ressata enempää, mahdollisten kipujensa lisäksi. Vili nesteytettiin ja verikokeet lähtivät tutkittaviksi eteenpäin. Seuraavana päivänä Vili lopetti juomisenkin, joten päätettiin lähteä kuvattavaksi klinikalle. Tutkimuksissa todettiin mahdollinen haimatulehtus mutta ei mitään, muuta poikkeavaa ilmennyt röntgenkuvissa. 
Aloitettiin antibioottilääkitys. Lääkkeiden anto olikin mahdotonta hellin keinoin, piti käyttää "pakkokeinoja" ja siitähän ei kukaan koira pidä. Yritimme myöskin syöttää Viliä pakolla, työntämällä soseutettua ruokaa ruiskulla suoraan suuhun. 
Käytettiin Viliä vielä kolmannen kerran nesteytettävänä klinikalla ja samalla otettiin uudet kokeet, röntgen, sekä tehtiin ultraäänitutkimuskin.
Tulehduslääkitystä hiukan vielä lisättiin ja jatkettiin hoitoja kotona. 

Vili oli Suvin ensimmäinen koira ja siksikin erittäin rakas hänelle ja meille kaikille. Viimeiset vuodet Vili on asustanut kanssani, viettämässä eläkepäiviään "mummolassa". Suvi kävi aamuin illoin antamassa lääkkeet. Minä yritin parhaani mukaan huolehtia ruuan antamisesta ruiskun avulla. Helppoja noi "pakkosyötöt"  eivät koirallekaan olleet, sen näki Vilin katseesta.

Keskustelimme eläinlääkäreiden kanssa mahdollisista Vilin  selviytymisennusteista, joita lääkärit eivät  meille antaneet. Olimmehan tehneet kaikkemmme Vilin auttamiseksi. Päätimme lopulta Suvin kanssa päästää Vili koitien taivaaseen. Päätös oli vaikea. Emmehän kuitenkaan voineet  varmasti tietää niitä koiran kärsimiä tuskia joita sairaus ehkä aiheutti, joten loppujen lopuksi oli helpotus antaa periksi ja pyytää eläinlääkäri antamaan vapauttavat pistokset Vilin vaivoihin.

Vili oli sairaana vain viikon, perusterve ja hyvä kuntoinen koira. Kaksi viikkoa aikaisemmin kuoli saman ikäinen kultainen noutaja samoihin oirein, tosin sairasti vain vuorokauden. Sairastuneita koiria on alueella useitakin, niin myöskin haimatulehduksia.  Aluella on myöskin useita ns "pelastettuja" koiria, eli ulkomailta tuotuja, "Viipurin koiria". Mielestäni alueella juuri nämä maamme rajojen ulkopuolelta tuodut, pelastetut koirat ovat saattaneet tuoda tullessaan jonkun virustaudin johon eivät antibiootit auta ja joka leviää lenkkipoluilla ulosteiden välityksellä. En näe mitään järkeä auttaa ja pelastaa ulkomailta eläimiä, niin kuin ei omassa maassanne olisi tarpeeksi pelastettavia koiria. Toiminnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. kuka takaa että koirat ovat tullessaan  terveitä, en luota moisiin terveystarkastuksiin, terveenpapereita saa rahalla ja rahasta on puutetta kyseisissä maissa, joista koiria tuodaan. Nyt varmasti mielipiteeni ärsyttää monia lukijoitani, saakin ärsyttää ja toivonkin aiheesta avointa ja rohkeaa keskustelua. Itse huomioin keskustelua somessa ja ajattelin että; "se koira älähti johon kalikka kilahti".

Viliä, niin viisasta koiraa on iso ikävä. Toista samanlaista emme varmaan koskaan löydä. Kuitenkin elämä jatkuu koirien kanssa,  Suvin kahdesta koirasta vanhempi, Velmu 6 v. on ollut seuranani ja huolehtinut lenkille lähdöistä. Tänään jäi Kelmi alias Ipa 3 v. yökylään. Huomiseksi olemme suunnitelleet yhteislenkkiä ja kisailuja vapaana metsäisillä poluilla.

8.10.2017

Hyvä rypäle ja päärynäsato

Viniköynnökseni kunnostautui tänä vuonna ennätyksellisesti, satoa tuli melkein muoviämpärillinen rypäleitä
 Kasvupaikka on varmaan sille paras mahdollinen, onhan se pihasaunan eteläisellä seinustalla, suojaisessa ja tarpeeksi  valoisassa paikassa.

Onneksi en aikoinaan hankkinut kun yhden taimen, jos se jo nuorena yksilönä antaa hyvän sadon niin miten paljon se tuottaakaan rypäleitä,  kasvaessaan isommaksi. Täytynee 
leikata versoja rankalla kädellä, koko kasvukauden ajan, jospa se hillitsisi omalta osaltaan sadon määriä.

Marmeladin teko antoi sopivasti haasteita lauantain viettoani ajatellen......

Kipaisin ruusukvitteni pensaan luokse ja poimin kypsimmät ja väriltään keltaisimmat hedelmät. Osa hedelmistä olivat vielä ihan vihreitä ja siis raakoja, eivätkä ehdi kaikki koskaan kypsyä ennen pakkasten tuloa.

Poistin rypäletertuista karat ja kvitteneistä siemenkodat, tippa vettä, kaikki kattilaan ja liedelle kiehumaan. Kvittenien pehmittyä survoin massan siivilän läpi, että sain poistettua pienet rypäleen kivet, hillosokerit ja uusi kiehautus, näin marmaladi oli valmista purkittevaksi.

Lopputulos oli onnistunut, kvittenit antoivat pirtsakan makuvivahteen muuten niin mietoon rypäleen makuun, lisäksi niissä oleva pektiini vaikutti massan koostumukseen tehden siitä marmeladia.
 
Myöskin 1-vuotias päärynäpuuni yllätti runsaalla sadollaan. Hedelmät ovat raikkaan mehukkaita ja aromisia, mielestäni paljon maukkaampia kun kaupoista saatavat päärynät.
Niiden hedelmäliha on jonkin verran kovempi mutta ei myöskään niin "vesimäinen" kun kauppojen vastaavat tuotteet. 

Hiukan epäilin ehtiikö kaikki puutarhan hedelmät ja marjat kypsyäkään kun kesä oli mitä oli. Huoleni oli aivan turhaa, satokauden viimeisetkin tuotteet valmistuivat ja lopputuloksena voin tyytyväisenä todeta että puutarhani  antoi tänäkin kasvukautena aivan kiitettävän sadon. 

Pihapuuhasteluni on taas antanut vatsantäytettä, kuin silmän ruokaakin aivan riittämiin, enemmästä ei ole väliäkään. Harrastuksesta on huvi ja hyöty samassa paketissa, eikä maksa paljon, jos ei omia askeliaan laske.

Eikä pidä unohtaa yhtä tärkeintä pihapuuhastelun antia; hyötyliikuntaa, joka on tosi monipuolista, koko kehoa "liikuttavaa" puuhaa. Kukat, kasvit ja pihassa viihtyvät luontokappaleet taas huolehtivat henkisestä hyvinvoinnista.

"Jonka jalka kapsaa sen suu napsaa"

4.10.2017

Ikkunoiden pesua ja maalaustakin

Orkidean kukinta on kestänyt jo 5 kuukautta ja nyt vasta ensimmäiset kukat kuihtuvat, se on viihtynyt erittäin hyvin itäisellä keittiön ikkunalaudalla. 

Nyt se homma on tehty, HYVÄ MINÄ! Nimittäin koko torpan ikkunat on pesty, yläkerrasta, kellariiin asti. 👍

Aloitin jo viime perjantaita kellarin ikkunoista ja niin perusteellisen pesun että hioin kaikki pokat ja maalasin  ne ulkoa tummanruskealla maalilla sekä sisäpuolelta perinteisella valkoisella kalustemaalilla. Ajoitus maalaustyölle oli vihonviimeinen tilaisuus kun oli pidempi poutakausi ja ulkolämpötilakin melkein +20 astetta. Maalit kuivuivat nopeasti ja pääsin raspin kanssa viimeistelemään lasit puhtaaksi maalitahroista. Lopuksi pesu ja uloslopputuloksena huippu siistit kellarin ikkunat, kyllä nyt kelpaa kaikkien talvehtivien kukkien viettää talvikuukaudet kellarin hämärässä viileydessä ja herätä jälleen uuteen kasvukauteen kun kevätauringon säteet löytävät ne kirkkaiden ikkunoiden kautta aikaisin keväällä.

Yläkerran ikkunat eivät välttämättä olisi tarvinneetkaan syyspesua mutta onhan ne pesun jälkeen paljon kirkkaammatkin kun kaikki kärpäsen kakatkin on pesty pois. Omaksi ilokseni laitoin verhotkin ikkunoihin , vaikka ei yläkerrassa asukaan kukaan,  " köyhän ilo on nääs halpaa" , eikös niin sanota jossain 😊

Kyllä tulikin ikkunat kirkkaiksi ja pesu oli helppoa kun ikkunoissa on toimivat mekanismit, kiitos www.tiivi.fi  ja laadukkaat lasit. Itse pesu on helppoa kun sen osaa, ehkä työn helppouteen vaikuttaa sekin omalta osaltaan että homman saa tehdä seisaallaan, selkä ei rasitu, helpoin työasento siivoustöissä. Onkohan mulla kaikki ruuvit kohillaan, kun tykkään ikkunanpesusta 😍 varsinkin tänään tuntui hyvältä kun sain kaikki pestyä, niin aurinko alkoi paistamaan, rankkasateisen aamupäivän jälkeen. Kyllä tuntui mahtavalta katsella kättensä töitä, puhtaat, kirkkaat ikkunat ja koko huusholli kirkastui 🌞

Se onkin sitten kevät, kun otan seuraavan kerran ikkunanpesuvälineet esille, eihän siihen ole aikaa kun puoli vuotta, lohdullista ajatella miten kevät onkaan lähellä 😉

22.9.2017

Lassila & Tikanoja Oyj:n lasku

Miksi Lassila&Tikanoja Oyj lähettää asiakkailleen näin moniselitteisen ja hankalasti tarkistettavan laskun:

"Edellisen arvion palautus 22.6-17.8.2017"   25,26 euroa
"Toteutuneet palvelut 22.6-17.8.2017"           25,26 euroa
"Arvioidut palvelut 14.9-9.11.2017"                25,26 euroa

"Lasku yhteensä "                                          25,26 euroa

Laskulla olevista tekstiriveistä jätin vielä kirjoittamatta palveluiden erittelyt, tekstirivejä on laskussa yhteensä näihinn otsikoihin liittyen 9 riviä.

Palvelu josta laskutetaan on sekajätteen tyhjennys, 240 litran astia ja tyhjennys 4 viikon välein. Ei luulisi olevan aihetta noin moniselitteiseen laskutustapaan. Tuo keskimmäinen, eli "Toteutuneet palvelut" riittäisi meille asiakkaille aivan hyvin. Laskutus tapahtuu 2 kk:n välein.
Kuitenkin laskujen loppusummat ovat suunnilleen saman suuruiset.

En ymmärrä miksi  palvelut laskutetaan etukäteen, ja summia pyöritellään laskulomakkeella vaikka loppusumma on sama kun yksinkertaisessa mallissakin. 

Ihnettelen suuresti mikä logiikka on laskulomakkeen suunnittelijalla ollut tätä tehdessään. 
Herää myöskin kysymys: vaikuttaakohan  noin runsastekstinen lasku palveluiden  hintaa korottavasti, mene ja tiedä noista herrojen kotkotuksista.

Mielestäni laskun tulisi olla selkeä ja yksiselitteinen, sitä ei L&T: lasku missään nimessä ole.

Hassua on miten yksinkertaisesta palvelusta saadaan kikkailemalla noin monimutkainen laskutustapa. Olisi mielenkiintoista tietää miten kirjanpitäjät tiliöivät laskun summia. 

En muista miksi yritys siirtyi tähän käytäntöön ja mitkä olivat perusteet. Olen antanut yritykselle asiasta palautteita ja saanut ympäripyöreitä vastauksia.

Muutama tuttava on jo kilpailuttanut jätehuollon palveluja tuottavia yrityksiä ja jotkut ovat jo vaihtaneet jätefirman, saatuaan samat palvelut halvemmalla ja selkeät laskut palveluista.

19.9.2017

Kesä vaan jatkuu pihallani....

Syyskuu kääntyy lopuilleen, mutta pihallani on vielä "KESÄ"...
kukat kukkivat vielä täysillä....
kultapallot ovat pysyneet sateista huolimatta pystyssä, onhan ne tuettu vaakaverkolla...
syyshortenssian taimi kukkii eka kesänään upeasti....
 verenpisaran kukat ovat muhkeita....
syyssyrikka on perhosien mielikukka......
herkkä ja siro ...
pieni daalia, uusi tuttavuus....
33 vuotiaat daaliat vaan jaksavat kukoistaa.....
vanhat syysleimutkin ovat kukkineet runsaasti, sateista huolimatta.....

Syksyn tulo on myöhässä, sen näkee lehtipuiden vihreydessä ja nurmikko senkun kasvaa, ei tietoakaan syksystä. Viinirypäleet vasta sinertyvät ja ensimmäiset päärynät  tippuivat maahan kypsyttyään syötäviksi.

Onneksi täällä etelässä ei ole vielä ollut hallaöitäkään, niin kesäkukat saavat olla ulkosalla ja ahkeraliisojenkin kukinta jatkuu, pohjoisseinustalla. Siitä huomaa että ollaan syyskuun loppupuolella kun illat pimenevät turhan aikaisin, lyhentäen päivän pihapuuhastelujani tuntuvasti. 

Pidentyvien iltojen puuhasteluihin ovat sukkapuikot saaneet uuden vireyden, samalla kun istahdan tv: een ääreen, käteeni sujahtavat sukkalangat ja puikot kilahtaen, aivan huomaamatta syntyy villasukkaparit toisensa jälkeen, koko suvulle ja vähän muillekin.

17.9.2017

Tarhakeijunkukka sopii hautakukaksi

 Tarhakeijunkukka
Jos haluaa omaisensa hautamuistomerkille rauhallisen vaikutelman, niin kannattaa  valita hautakukaksi jonkun monivuotisen perennan ja mieluimmin ilman värikästä kukintaa.
Valitsin tarhakeijunkukat houdoille,  niiden lehtien kauneuden vuoksi. Leikkaan kesän aikan kukkavanat pois, niin lehdistö pysyy kauniinpana. 

Kasvivalintani on osoittanutunut onnistuneeksi  jo niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Näitä ei tarvitse kastella ja lehdistö säilyy hyvä kuntoisena koko vuoden. Tosin riippuu hiukan talven lumitilanteesta ja omaisten kynttilöiden sijoittelusta miten lehdet säilyvät talven yli. Kuitenkin uudet lehdet nousevat jo  aikaisin keväällä, vioittuneiden tilalle.  Keväällä ei tarvitse istutella hallankestäviä kukkia eikä myöskään syksyisin hauta kaipaa kanervia eikä havuja. Keijunkukat ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina ja hauta on hoidetun näköinen.


Seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla on  kauniit begoniat, kaikilla saman väriset ja samat lajikkeet. Näitä ei voi istuttaa keväällä ennen ilmojen lämpiämista, eli vasta kesäkuun alussa ja ensimmäinen yöhalla vie kauniit kukat, kerralla kokonaan.  Tällöin keväisin ja syksyisin pitää istutella kylmänkestäviä kukkia jotta haudat ovat hoidetun näköisiä.

Ei ole lainkaa helppoa valita haudoille  kukkia jotka kestävät säiden vaihtelut ja pysyvät hyvässä kunnossa koko kesän. Usein kuulen tuttavieni tuskailuja kun täytyy käydä istuttamassa jo neljännet kukat , yhden kesän aikana, huh, huh mitä tuhlausta ja aivan turhaa touhua kun tämänkin asian voisi hoitaa käyttämällä edes hiukan maalaisjärkeä.

Yleisemmin hautoja hoitavat ikäihmiset, joiden vointikin saattaa aiheuttaa omat rajoituksensa, eikä aina jaksa kulkea kilometri kaupalla, niitä kukkia kastelemaan. Helppoa olisi antaa omaisten haudat seurakunnan hoitoon mutta on se ikään kuin velvollisuus hoitaa ne itse, niin kauan kun vointi antaa siihen mahdollisuuden.

Tänään vein haudoille lyhdyt, on aika sytytellä kynttilöitä omaisten haudoille, muulloinkin kun vain pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Kävelin hautausmaan käytävillä,  muistellen edesmenneitä omaisiani ja ystäviäni, se rauhoittaa ja samalla muistuttaa elämämme rajallisuudesta.